Juhlahetkiä arjen keskellä

Juhlahetkiä arjen keskellä


Pihtiputaalla palmusunnuntaina järjestettävät seurat ovat muodostumassa perinteisiksi. Perinteistä ei vielä voitane puhua Muurasjärven Herralassa järjestetyn pääsiäiskokko- ja seuratilaisuuden yhteydessä; nyt oli kolmas vuosi järjestyksessä. Näissä seuroissa saarnatulla evankeliumilla on kuitenkin pitkä perinne, onhan se säilynyt muuttumattomana vuosituhansien ajan.

Palmuseurat alkoivat Pihtiputaan kirkossa ehtoollisjumalanpalveluksella, jonka toimitti veljemme Timo Riihimäki. Seuroja jatkettiin seurakuntatalolla, jossa palvelivat myös veljet Lauri Perälä ja Martti Tiitinen.
Ensimmäisen puheensa tekstiksi Lauri Perälä luki Jes. 53: 1- 8. Saarnassa tuli esille, että Jesaja puhui koko kansan suulla. Me näimme Hänet, mutta ei ollut Hänellä muotoa, joka olisi meille kelvannut. Jeesuksen syntymä ilmoitettiin ensimmäiseksi köyhille paimenille. Tälle maailmalle ei kelpaa Herra Jeesus, eikä Hänen seurakuntansa. Vaikka Jumalan lapsi tuntisi itsensä aivan halvimmaksi, alentuisi meidän Herramme vieläkin alemmaksi. Hän kantoi meidän sairautemme. Saamme ylentää sydämemme uskomaan Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi.

Jesaja katseli erikoisen läheltä Jeesuksen kärsimyksiä. Jeesus ei korostanut olevansa Jumalan poika, eikä koskaan kysynyt kunniansa perään. Meitäkin neuvotaan jättämään tuomio sille, joka oikein tuomitsee. Perälän toisessa puheessa meille muistutettiin Ps. 84 johdolla, että elämme arjen kristillisyyttä. Uskomme arkisten töiden keskellä, eikä vain pyhänä juhlapäinä. Uskova rukoilee työtä tehdessäänkin, eivätkä sitä huomaa aina läheisetkään. Kyyneleitä ei pyyhitty parannuksessa, niitä riitti. Kerran Isä itse pyyhkii kyyneleet lastensa silmistä.

Ei itku, tuska pestä voi meitä vääryydestä.

Riihimäen puhuessa Jes 38: 1- 8 johdolla kuulimme viestin kuninkaan sairasvuoteelle. Kukaan ei ole Jumalan neuvonantaja, emmekä voi tehdä mitään, että Jumala velallisena antaisi vastapalveluksia. Hiskian itku ei ollut syynä Jumalan mielenmuutokseen. Huolten, murheiden tai itkun vuoksi emme pääse Jumalan armosta osalliseksi. Hän antaa armonsa vain omasta hyvyydestään. Itkiessä tosin alkoi Hiskiallekin oma tila näkyä, jolloin löytyi tilaa Jumalan armolle.

Seurojen päätöspuheen piti Martti Tiitinen todeten, että Jumala on hyvin siunannut tämän päivän. On väkevästi ilmoittanut sanaansa seurakunnalleen.
Jumala tuntee oman käsialansa, meidän heikkoutemme, uskomme määrän ja laadun.
Hän antoi Pyhän Hengen opettajaksi taivastiellä. Niin on turvallista kilvoitella perille asti. Emme osaa kylliksi kiittää Jumalaa Hänen rakkaudestaan meitä syntisiä kohtaan. Kompastelevan matkamiehen Hän johdattaa avoimille puhdistuslähteille.


Kokkoseurat Muurasjärvellä

Pääsiäislauantain iltana kokoonnuimme Herralaan kuuntelemaan Jumalan sanaa. Vieraita näissä seuroissa, samoin kuin palmuseuroissakin oli myös lähipaikkakunnilta. Nuorten suhteellinen osuus oli kokkoseuroissa suurempi. Pääsiäisen evankeliumia julistivat veljet Raimo Vasalampi ja Martti Tiitinen. Seurojen jälkeen katselimme pimenevässä illassa palavaa kokkoa. Jumalan lasten vapaaseen illanviettoon kuuluivat myös Siionin laulut ja keskustelut.

Kalervo Kantola
Päivämies 22.5.1985