Paimenpojan kesän 1974 kierroksilta

Paimenpojan kesän 1974 kierroksilta

***

Nimismies määräsi, että juhannuskokko on pantava 100 metrin päähän rannasta. Niinpä muurasjärveläiset hinasivat sen lautalla Keitaanniemen nokasta veden varaan. Jos nimismies olisi käynyt paikan päällä, ei hän varmaan olisi tätä määräystä antanut, vaikka olikin voimassa kulohälytystila. Kokko oli nimittäin rakennettu niemen kärkeen, missä ei ollut tulenarkaa kasvillisuutta. Mutta kun kristityt ovat lainkuuliaista kansaa, niin vietiin kokko veden päälle ja hyvinhän se siellä paloi. Läänin maaherrakin oli sitä näkemässä. Tiitisen rouva, Keitaan emännän sisar, ja Simo Kauton emäntä näkyivät olevan makkaranmyyntipuolella ja Irja Tiainen limonaadikauppiaana.
Tämä juhannuskokko oli tarkoitettu lähtölaukaukseksi viikon kestävälle suviseuroihin suuntautuvalle patikkaretkelle, mutta sehän kuivui kokoon kuin korvasieni. Niinpä pääsinkin aamuyöksi kotiin Reisjärven rippikoululeirillä oppilaana olleen Tuula Jurvelinin noutajien (vanhempiensa) autossa, jatkaakseni aamulla Tornion juhannusseuroihin. Kyytimiehenä oli naapurini Antti Korkiakoski. Sillä matkalla sattui kuolemankolari. Koetimme väistää niin paljon kuin vain voimme, mutta jostain syystä, ehkä ymmärtämättömyydessään, kun oli vielä nuori, törmäsi kuolemanuhri tien laidasta juuri automme eteen. Koska meillä oli kiire, jätimme uhrin tielle ja jatkoimme matkaa. Se oli varis.

***

Tornion kirkko on korjauksen alaisena, joten seurat pidettiin seurakuntatalolla. Rauhanyhdistyksellä oli seuraravintola. Jouduin molempina pyhinä saarnaamaan jumalanpalveluksessa, joten minulla oli hyvä tilaisuus todeta eräs ilmiö, jota näkee joissakin paikoin Suomea. Tarkoitan sitä, että seuraväki osallistuu jumalanpalveluksiin paljon vähäisemmässä määrin, kuin itse seuratilaisuuksiin. Juhannusjumalanpalveluksessa oli väkeä 160 ja sunnuntaina 120, kun sitä vastoin seuroissa iltapäivällä oli noin 330. Mistähän tämä johtuu. Ei luulisi siitäkään, että saarnaajassa olisi vikaa, sillä uskovaisethan eivät ote siinä suhteessa ranttuja, kunhan hän vain saarnaa puhdasta evankeliumia. Luulisin pääsyyn olevan siinä, että edellisenä iltana kesäiseen aikaan tulee niin pitkään valvottua, että ei jaksa lähteä kirkkoon. Ja varsinkin, kun nyt oli kaiken kukkuraksi juhannus. Yksi syy voi, olla katoliikin pelko. Tätä sanaahan Amerikan uskovaiset pelkäävät kovasti. Tarkoittavat katolilaisuutta, ennen kaikkea roomalaiskatolista kirkkoa, joka on Amerikassa hyvin voimakas. Tuohon sanaan sisällytetään muotojumalisuuden pelko. Muistan, kuinka tympeästi eräänä kesänä muuan amerikkalainen puhuvainen veli katseli pappisveljiä heidän papinpuvussaan, vaikka hän muuten oli heidän rakas uskonveljensä. Täällä Suomessa luterilaisessa maassa on tilanne aivan toisenlainen. Suomalaiset uskovaiset eivät pahene papintakkiin. He rakastavat pappejaan, kuten kaikkia muitakin saarnaajiaan. Nykyisin onkin ilahduttavaa havaita, että he eivät eristäydy Jumalan kansasta, kuten eriseuran aikana niin tapahtui. Heillä ei ole Janus- kasvoja. Sillä tarkoitetaan muinaista roomalaista pakanallista jumalaa, jolla oli kahdet kasvot. On se hyvä, että kristityn ei tarvitse näyttää uskovaisille toisenlaista naamaa kuin millainen hänellä on muussakin ympäristössä.

***

Antoivat avaimen oveensa, joten pääsin Melvin Pirneksen, Amerikan puhujaveljen, kanssa vapaasti taloon nukkumaan. Keitimme siellä juotavaa ja otimme jääkaapista kaikkea, mitä siellä oli. Se oli Arvi Hintsalan Tornion koti. Emme syöneet kuitenkaan kaikkea.
Että Siionin lauluja voidaan laulaa samalla kertaa suomeksi, ruotsiksi ja amerikaksi, se oli mahdollista Haaparannalla Hurtig'in kodissa, jonne oli kokoontunut monikielisiä ja syväkielisiä nuoria, jollaisista Jesajan kirjassa puhutaan.

***

Tähän väliin panen sellaisen asian, että muuan Karjalan Kannaksen Räisälän pitäjästä kotoisin oleva kristitty kirjoitti minulle, ja ihmetteli viimeistä pakinaani, jossa kerrottiin Räisälän kirkkovaltuuston vaalista. Ihmetteli, vieläkö Räisälän seurakunta toimii. Olisi tietysti ollut parempi panna Räisälänmäki, niin olisi käsittänyt, että oli kysymys Räisälänmäen tilalla toimivasta Reisjärven kansanopistosta ja siellä pidetyn rippikoulun havainto-opetuksesta.

***

Kun en muista niitten kahden pudasjärveläisen nuorukaisen nimeä. Meitä oli kaikkiaan viisi, joista yksi oli Mäntyrannan Antti eli Antti Moilanen ja yksi Paavo Seppänen Jaalangan asutusalueelta. Meillä oli mukanamme hyvä kiikari ja radiopuhelin. Se oli hakuporukka. Tarvoimme suossa noin 9 tuntia ja välillä oli
niin vetelää, että piti kulkea joko kolmella tai neljällä jalalla, jottemme olisi uponneet suohon. Käsissä oli meillä haarapääkepit. Siliänsuon Laku-saaren luona oli suolla poroäiti eli vaadin lapsensa kanssa (vasa). Ja pian sieltä purkautui niitä enemmänkin. Lienee ollut yli viisisataa. Kutsuimme radiolla apua, ja niin ne ajettiin aitaan.

Tuli mieleen edessä olevat suviseurat. Ne ovat kuin suuri kesäerotus: Kuten poronvasat merkitään omistajan merkillä sillä perusteella, että äiti tuntee lapsensa ja lapsi äitinsä, niin sanoo apostoli: ”Jumalan vahva perustus pysyy, ja siinä on tämä sinetti: Herra tuntee omansa.» Kuten poropaimenet ohjaavat laumaansa perille asti, niin on Jumalakin pannut seurakuntaansa paimenia, jotka Pyhän Hengen voimassa saarnaavat Jumalan valtakunnan evankeliumia. Ja kun epäuskon lapsi saa kuulla tämän evankeliumin omalle kohdalleen, niin Pyhä Henki vie sen hänen korvistaan hänen sydämeensä, ja synnytetty eli erotettu Jumalalle. Hän ei kuulu enää maailmaan, johon hän oli eksynyt, vaan hän kuuluu Jumalalle. Hän on Jumalan oma. Ja jos se tapahtui suviseuroissa, niin sehän oli kesäerotus.

Suviseuroista myöhemmin.
Jumalan rauhan terveisin
Paimenpoika
Päivämies heinäkuu 10. päivä 1974