Televisiosta vieläkin

Televisiosta vieläkin


Tuli halu tervehtiä kaikkia Jumalan lapsia tämän puuttuvaisen kirjeeni välityksellä. Televisiosta on kirjoitettu uskovaisten lehdissä, ja myös Jumalan sanan kautta kirkastettu seuroissa sekä Jumalan lasten kokouksissa, että se ei ole uskovaisen kodin huonekalu sopimattoman ohjelmansa tähden.

Meilläkin televisio on jokapäiväinen puheenaihe- "eikö laiteta , niitähän saa muutamalla satasella käytettyjä ostaa?" Jumala on antanut vielä voimaa puhumaan siitä uskottomille lapsilleni, että Häntä tulee kuunnella eikä ihmisiä. Tunnen kyllä heikkoutta ja puuttuvaisuutta tässäkin asiassa omalta puoleltani, niin kuin kaikessa muussakin, mutta Jumala on luvannut olla heikoissa väkevä. On myös saanut kokea aivan henkilökohtaisesti, että taivaallinen Isä ei pane lapselleen raskaampaa taakkaa kuin kantaa jaksaa.

Kuulen usein sanottavan, ettei aika tahdo kulua, kun ei ole televisiota. Mutta on täytynyt sanoa selvästi, että minähän olen kaikesta vastuussa niin kauan, kuin samassa talossa asumme, ja omantunnon tähden en voi teatteria hyväksyä kotiini. En kirjoita tätä siksi, että minusta olisi esimerkiksi tässäkään asiassa, vaan siksi, jos tästä olisi rohkaisua jollekin samanlaisessa tilanteessa olevalle. Meitä on varmasti monia, näin ainakin ajattelen. Olen sanonut. uskottomille lapsilleni, (yksi tytöistä on uskomassa), että lähtekää seuroihin, siellä ei aika tule pitkäksi.

Tämä aika on paha ja jatkuvasti vain pahenee. Kyllä ahdasmielisen ja eristäytyneen nimen saa kuulla usein. Muistan nuoruuteni ajoilta entiseltä kotiseudultani, että kun pidettiin seuroja, tulivat uskottomatkin suurella joukolla, ja oli usein parannuksen tekijöitäkin. Nykyään eivät uskottomat käy seuroissa kuin ani harvoin, Jumalan valtakunta kasvaa sisältä päin, niin kuin Päivämiehessä siitä on ollut kirjoituksia. Ne seurakunnat, joissa on uskovaiset hoitamassa papin tehtäviä, (tämä seurakunta mukaan luettuna) ovat onnellisessa asemassa tänä pahana maailman aikana. Kun on tilaisuus, niin mielellään menee kirkkoon kuulemaan elävää Jumalan sanaa näinkin kaukaa, sillä radiosta kuulee enää harvain sitä. Jäämmekin rakkaat matkaystävät, uskomaan kaikki syntimme ja heikkoutemme anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä rauhaan, vapauteen ja iloon asti.

Pyydän sulkeutua Jumalanlasten esirukouksiin.
Jumalan rauhaan,
A. Kallio
Päivämies 29.9.1976