Martta Korhosen muistolle
Martta Korhonen näki päivänvalon Muurasjärvellä Sepalan torpan tyttärenä 10.10.1905. Tarmokas äiti saattoi neljä lastaan koulutielle ja sitä kautta paremman elämän alkuun. Käytyään kansakoulun Martta Korhonen ansaitsi leipänsä kotiapulaisena Kokkolassa viiden vuoden ajan. Sen jälkeen Rauman kauppakoulu ja kauppaopisto tuli käytyä, osittain sisaren taloudellisen tuen varassa.
Vuonna 1930 Martta Korhonen valittiin Muurasjärven Osuuskassaan toimistoapulaiseksi ja siirtyi v. 1938- pankinjohtajan tehtäviin.
Työ Osuuspankissa kesti yhteensä 33 vuotta aina vuoteen 1963 asti. Noina vuosina hän sai kutsumanimekseen "Kassan Martta". Hänen osanaan oli kantaa vastuuta rahaliikenteestä sotien jälkeisinä voimakkaan rakentamisen vuosikymmeninä Pihtiputaalla, erityisesti Muurasjärven, Alvajärven ja Kojolan kylillä:
Rakentaminen ja pellonraivaus olivat Muurasjärven ja Kojolan uusilla asutusalueilla vilkasta. Martta Korhonen oli valmis palvelemaan asiakaskuntaansa
yli työajankin, usein jopa ruokkien pitkistä matkoista asioilleen tulleita. Sanavalmiina "ilopillerinä" hän hoiti tehtäviään oma-aloitteisesti ja värikkäästi. Tällainen palvelu jatkui vielä eläkepäivinä noin 2o vuoden ajan Kukka- ja Kemikalio- kaupassa Muurasjärvellä yhdessä Elli-siskon kanssa.
Suurin onnen ja ilon aihe Martta Korhoselle oli elävä usko. Parannuksen armon hän sai 1936 Reisjärvellä Iisakkilan talossa pidetyissä Rauhanyhdistyksen seuroissa. Aluksi jalkaisin, polkupyörällä tai potkurilla hän ystävineen kävi seuroissa Reisjärvellä tai Haapajärvellä.
Toimellisena kristittynä hän auttoi seurojen järjestämisessä kotikylälläänkin. Hänellä oli taito tehdä tuttavuutta ihmisten kanssa niin seuroissa kuin muuallakin. Niin nuorille kuin vanhoille hänellä oli hyvä sana sanottavana milloin arkisista, milloin uskon asioista. Uskosta puhuminen herätti toisissa vastakaikua, toisissa vastustusta. Uskonystäviä hän sai yli Suomen ja sai nähdä seuratoiminnan vilkastuvan myös Muurasjärvellä.
Vanhurskasten lepoon Martta Korhonen nukkui Pihtiputaan sairaalassa 11.3.1987.
Uskonystävien lisäksi häntä jäivät kaipaamaan sisar, sisarusten lapset ja lastenlapset.
I.T.(vai L.T.)
Kotiseudun Sanomat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti