St. Maryssä, Mich. asuva veljemme Garl Lantto kertoo omia kokemuksiaan teatteri- ja televisiokiusausten kohdalta:
Kun viisikymmentä vuotta sitten tulivat liikkuvat kuvat teattereissa käytäntöön, niin se pidettiin kuoleman syntinä, jos kristitty meni niitä katsomaan. Eikä niitä monta ollutkaan, jotka menivät. Mutta minä jouduin niin kylmille kohdille, ja tuntoni pimeni, että ei voinut taistella sitä viettelystä vstaan, vaan menin. Kiitos Jumalan, kun Hän ei antanut silloin hukkua, vaan antoi armon parannukseen, ja on varjellut uskossa vanhuuteen asti. Ei synnittömänä, vaan syntien anteeksi saamisen kautta Jeesuksen veressä. Ja lankeemuksia näyttää riittävän. Nyt kun on teatterit tuotu kotiin, niin jopas jouduin taas lankeemukseen. Lähdimme lastemme luokse Detroitiin viettämään talvea. Ja me kun olemme niitä sellaisia kelvottomia vanhempia, joiden lapset ovat uskottomina, vain yksi tytär on uskomassa, ja hän asuu täällä Kuparialueella ja niillä epäuskoisilla lapsillamme oli kaikilla televisionit kodeissaan. Tyttäremme, jonka luona ensin pysähdyimme, vei kyllä ensin televisionin pois, mutta toi sen kuitenkin kohta takaisin. Ja voi kun minä jouduin syntiseksi. Ei ollutkaan vanha ihmiseni tullut entistään paremmaksi. Kun sieltä näkyi samanlaista saastaa, kuin mitä liikkuu omassa lihassa, niin jopa sai niin mieltymään, että panin sen televisionin jo itsekin päälle. Mutta silloin syntyi sota uuden ja vanhan välillä. Ja miten olisi käynytkään, ellei pojat olisi huomanneet, että isällä ja äidillä on ikävä. Vaikka, emme me olleet heille ikävämme syytä puhuneet. Lasten hyvyys ja lahjat olivat tukkineet suumme, ettemme voineet heitä nuhdella. Vaikka, ei sitä ole uskottomallakaan oikeutta synnin palvelukseen.
Eiköhän tämä synnin kiusaus ole lähellä saarnaajaveljiäkin. Jumala antakoon teille, rakkaat sananpalvelijat, voimaa ja valoa, käydäksenne keskitiellä. Oppi-isämme Luther sanoo, että ne saarnaajat, jotka saarnaavat vain armoa, eivätkä nuhtele syntiä, avaavat helvetin ja sulkevat taivaan, samoin kuin ne, jotka vain nuhtelevat syntiä, eivätkä saarnaa armoa.
Pyydän, että muistatte rukouksissanne taivaallisen Isän tykö näinkin heikkoa matkamiestä, että saisin yhdessä teidän kanssanne iloita taivaan kunniassa. Toivon, ettei yksikään Jumalan oma joutuisi näihin koettelemuksiin.
Rauhan Tervehdys, maaliskuu 1958
Garl Lantto
Päivämies 17.10.1973
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti