Lokakuun 21. päivänä 1920 syntyi Kivijärven Lahdenperällä Hilma ja Oskari Leppäsen perheeseen tyttö, joka sai nimekseen Kerttu Mandi. Varhaisimmat muistot ovat sieltä. Kiintymys Lahdenperän kotiin ilmeni lapsen vastahakoisuutena lähteä uuteen kotiin Hoikanperälle. Aution talosta ovat kuitenkin herkimmät lapsuusmuistot. Uskovaisen sisarusjoukon kera sujuivat leikit. Koulussa kuljettiin metsäpolkua pitkin Lahdenperällä. Pimeässä kuljettiin pärevalon avulla. Yksi kuljetti tulta, toisilla oli varapäreitä mukana. Maatalossa riitti
töitä, joihin lapsetkin osallistuivat kykynsä mukaan. Siinä oppi ahkeruutta ja tekemisen taitoa.
Puoliso löytyi Pyhäjärveltä, tiettömän taipaleen takaa. Viittä miniävuotta seurasi muutto Pihtiputaan Muurasjärvelle, jossa Kerttu-äiti suoritti elämäntehtävänsä maalaistalon emäntänä. Mies kulki metsätöissä, mutta heikko terveys piti ansiot pieninä. Peltoa kuitenkin raivattiin ja karja lisääntyi. Kun saatiin maitoa meijeriin, avautui siitä pieni tulonlähde.
Elämä näytti pysähtyvän, kun mies yllättäen kuoli. Seitsemästä lapsesta vanhin oli juuri täyttänyt kuusitoista ja nuorin kaksi vuotta. Kuitenkin elämä jatkui. Päivä kerrallaan aukeni entistä valoisampana, kun Jumalan siunaus oli myötä. Tilaa laajennettiin ja lapset kouluttautuivat ammatteihin. Kun uusi luopumistuki tuli voimaan, siirtyi tila vanhimman pojan perheelle. Äiti muutti nuorimman poikansa luokse Äänekoskelle.
Viimeiset 16 vuotta Kerttu- äiti on asunut taas Muurasjärvellä. Asunto löytyi tänne rakennetusta eläkeläisten talosta. Kesät hän on viihtynyt entisen kotijärven rannalle rakennuttamassaan mökissä.
Armonikävä vetää Jumalan valtakunnan yhteyteen. Armosta tuleva pelastusvarmuus antaa palvelumieltä. Lapsuuskodista, Autiosta lähdettiin usein seuroihin, sunnuntai-illaksikin reilun peninkulman päähän hevoskyydillä. Kotiinkin seurat olivat tervetulleita, samoin vapaampi yhteydenpito naapurien kanssa. Lähiseudun isot seurat olivat perheelle luonnollisia vierailupaikkoja.
Rajahoikasta, miniäpaikasta, olivat yhteydet uskovaisiin pääasiassa Muurasjärven suuntaan. Myös yhteydet entiseen koti-Siioniin, Kivijärvelle jatkuivat. Muurasjärvelle muuttamisen jälkeen matka koti-Siioniin lyheni. Seuroja oli harvoin, mutta sitäkin mieluisampia ne olivat. Kotiinkin saimme seuroja. Äiti lähetti lapsiaan naapureihin kuljettamaan kirjelappua seurakutsuna. Joskus oli tilaisuus pitää puhujaveljiä mieluisina yövieraina.
Äänekosken vuosilta äidillä on monta ystävää. Asunto keskellä kaupunkia oli nuorten haluttu kyläpaikka. Monet vierailleet puhujaveljet saivat
kestitystä ja yösijankin Kerttu-sisaren ja Tuomo-veljen taloudessa. Äidillä o}i aikaa ja voimia palvella. Viime vuosina on liikkuminen vaikeutunut, mutta palveluhalu säilynyt: Omakohtainen uskominen ja Jumalan lasten kokoontumiset ovat edelleen sydämen asia.
80-vuotispäivää vietämme Muurasjärven kirkossa 21.10.2000 alkaen kello 12.00. Toivomme äidille runsasta Jumalan armon siunausta tulevinakin päivinä.
Kalervo Kantola
Päivämies 18.10.2000
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti